Kestävän tulevaisuuden indikaattoreiden taustamateriaali
OKKA-säätiö uudistaa kestävän kehityksen sertifioinnin kriteerit vuosien 2019 ja 2020 aikana kestävän tulevaisuuden indikaattoreiksi. Työ alkaa vuonna 2019 ammatillisten oppilaitosten kriteereistä ja laajenee vuonna 2020 vapaaseen sivistystyöhön. Tällä sivustolla voit tutustua uusien kestävän tulevaisuuden indikaattoreiden taustalla olevaan ajatteluun. Indikaattoreiden lähtökohtana on ihmiskunnan hyvä elämä yhden maapallon rajoissa. Tämän tavoitteen toteutuminen edellyttää nykyisen olemassaolomme ihanteen ja käsityksiemme kriittistä arviointia ja uudistamista. Joudumme pohtimaan, onko talouskasvu kytkettävissä irti ympäristöhaitoista ja olisiko meidän etsittävä perusteita uudenlaiselle taloudelle, joka voi toimia planetaaristen rajojen puitteissa. Tarvitsemme keskustelua maapallon niukkojen resurssien oikeudenmukaisesta jakamisesta niin, että kaikille ihmisille voidaan mahdollistaa aineellisten perustarpeiden tyydyttyminen niin kansallisella kuin globaalilla tasolla. Ylikulutuksen tilalle tarvitsemme uusia sisältöjä, jotka synnyttävät kokemuksen elämän merkityksellisyydestä.
Tarvitsemme uudenlaista edistystä
Muutos kestävän tulevaisuuden yhteiskuntaan edellyttää uudenlaista edistystä, joka perustuu ilmastonmuutoksen, luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen ja luonnonvarojen ehtymisen pysäyttämiseen. Samalla tarvitsemme uusia tapoja hyvinvoinnin tuottamiseen irrallaan talouskasvun vaatimuksesta. Yhteiskunnan uudistumisen tulisi tapahtua demokraattisesti, oikeudenmukaisesti ja kaikkia kansalaisia osallistaen. Kansainväliset ja kansalliset politiikkatoimet ovat keskeisiä muutoksessa, mutta uudet ratkaisut ja toimintatavat syntyvät paikallisella tasolla. Elinikäinen ja uudistava oppiminen näyttäytyvät keskeisinä muutoksen mahdollistajina. Tarvitsemme oppimista, joka uudistaa maailmansuhdettamme ja käsitystämme ihmisyydestä ja tavoittelemisen arvoisesta elämästä. Peruskoulujen ja lukioiden uusiin opetussuunnitelmiin nostettu ekososiaalinen sivistys tarjoaa mahdollisuuden tämänkaltaisen oppimisen synnyttämiseen.
Oppilaitos uudistuu vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa
Oppilaitoksilla on keskeinen rooli kestävän tulevaisuuden rakentajina. Muutoksentekijöiksi oppilaitoksista ei kuitenkaan ole, elleivät ne murtaudu vallitsevan kulttuurimme ja yhteiskunnan lyhytnäköisten tuottavuutta, kasvua ja kansallista kilpailukykyä tavoittelevien odotusten kahleista. Tämä voi onnistua vain siten, että oppilaitos uudistuu vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa. Oppilaitos voi olla muutoksen edelläkävijä, jos se löytää itselleen kumppaneita, joiden kanssa vaihtoehtoisia tulevaisuuksia voi visioida ja tehdä niitä yhdessä todeksi. Millainen olisi visio kunnasta, joka toimii yhden maapallon kantokyvyn rajoissa ja tuottaa asukkailleen toimeentulon tarjoavaa ja yhteisöä rikastavaa työtä, osallisuutta, huolenpitoa, ihmistenvälisyyttä ja kokemuksen merkityksellisestä elämästä? Kestävän tulevaisuuden indikaattorit auttavat oppilaitosta tunnistamaan, miten se voi pyrkiä kurkottautumaan nyky-yhteiskuntaa toisintavaa eetosta avarammalle ja muuttumaan tulevaisuutta ennakoivaksi ja yhteiskuntaa uudistavaksi muutosagentiksi.
Alla olevista linkeistä voit tutustua lyhyisiin artikkeleihin eri teemoista. Niitä ja artikkelien yhteydessä olevaa lähdeaineistoa voi hyödyntää myös oppimateriaalina.
1) Planetaariset rajat ovat uhattuna
Ihmiskunta, koko sivilisaatiomme ja kaikki sen rakenteet, ovat täysin riippuvaisia biosfäärimme elinvoimaisuudesta. Stockholm Resilience Centren määrittelemästä yhdeksästä ihmiskunnan elinmahdollisuuksien kannalta kriittisestä tekijästä on ylittynyt neljä. Ihmiskunnan tulevaisuuden ja planeettamme elämän turvaamiseksi oleellista on varovaisuusperiaatteen omaksuminen päätöksenteon perustaksi. Meidän tulisi pitää biosfäärissä aiheuttamamme muutokset mahdollisimman turvallisella alueella.
2) Toteutuuko talouskasvun irtikytkentä ympäristöhaitoista?
Nykyisen edistysajattelumme onnistumisen välttämätön ehto on talouskasvun absoluuttinen irtikytkentä luonnonvarojen käytöstä ja kasvihuonekaasupäästöistä. Tämä tarkoittaa sitä, että kulutuksen ja päästöjen tulisi laskea nopeasti samaan aikaan, kun talouskasvu jatkuu. Näyttö irtikytkennän onnistumisen mahdollisuuksista globaalilla tasolla on kuitenkin osoittanut heikoksi. Tästä syystä talouskasvun asettamista kehityksen edellytykseksi on laajasti kritisoitu. Vaikka Suomen osuus päästöistä ja kulutuksesta on pieni, meidän tulee myös oman etumme nimissä toimia kunnianhimoisesti ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristöuhkien pysäyttämiseksi.
3) Vahva kestävyysajattelu yhteiskuntien rakentamisen perustana
Kestävyystutkimuksessa on korostettu viimeisten vuosikymmenten aikana vahvan kestävyysajattelun tärkeyttä. Sen lähtökohtana on kestävän kehityksen ulottuvuuksien hierarkkinen rakenne, jossa talous nähdään alisteisena sosiaaliselle ja ekologiselle kestävyydelle. Yhteiskunnat voivat kukoistaa ja kehittyä ainoastaan ekologisesti kestävässä maailmassa. Sen saavuttaminen edellyttää taloutta ja globaalia yhteiskuntaa, joka toimii planetaaristen rajojen puitteissa ja jakaa oikeudenmukaisesti käytettävissä olevat resurssit.
4) Kohti kestävää hyvinvointia
Länsimaisissa yhteiskunnissa sotien jälkeistä aikaa on nimittänyt hyvinvointipolitiikka, jossa materiaalisen kasvun ja hyvinvointipalveluiden keinoin on pyritty lisäämään kansalaisten onnellisuutta. Tämä politiikka on ollut perusteltu niukkuuden ajassa, mutta se ei näytä enää toimivan modernissa maailmassa. Kulutusyhteiskunnassamme ihmisten koettu hyvinvointi näyttää rapautuvan ja samalla ruokimme ympäristötuhojen vahvistumista. Meillä on jo kaikki tarvittava aineellinen perusta hyvään elämään. Olisiko aika löytää elämämme aineettomia, merkityksellisyyttä ja kestävää tyytyväisyyttä tuottavia sisältöjä?
5) Viisi kärkeä kestävämpään kehitykseen
Mistä syntyy kestävän hyvinvoinnin ja ekologisen eheyden mahdollistava edistys? Tiedeyhteisön edustajista koostuva riippumaton Suomen kestävän kehityksen toimikunnan asiantuntijapaneeli ehdotti vuonna 2016 Suomen Agenda 2030 toimeenpanosuunnitelman perustaksi viittä tavoitekokonaisuutta. Ehdotuksen lähtökohtana oli ympäristöhaittojen, koetun hyvinvoinnin ja talouskasvun välisten irtikytkentöjen tarkastelu.
6) Ekososiaalinen sivistys kestävän tulevaisuuden rakentajana
Tulevaisuutemme kriisiytyminen synnyttää tarpeen uudenlaiselle sivistykselle ja oppimiselle, joka auttaa meitä tavoittelemaan ihmiskunnan hyvinvointia yhden maapallon rajoissa. Uutena käsitteenä perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmien perusteisiin tullut ekososiaalinen sivistys voi vastata tähän haasteeseen elinikäisen oppimisen tasolla. Ekososiaalinen sivistys perustuu vastuullisuuden, kohtuullisuuden, ihmistenvälisyyden ja systeemisen maailmansuhteen omaksumiseen.
7) Uudistavan oppimisen tarve
Uudistava eli transformatiivinen oppiminen viittaa oppimiseen, joka uudistaa perustavanlaatuisia käsityksiämme ihmisenä olemisesta ja suhteestamme ympäröivään todellisuuteen. Näyttää siltä, että ilmastonmuutoksen, luonnon monimuotoisuuden kaventumisen ja luonnonvarojen ylikulutuksen kaltaisten ihmiskunnan olemassaoloa vaarantavien uhkien torjuminen edellyttää meiltä tämänkaltaista oppimista. Myös ammatillisessa koulutuksessa tulisi tavoitella ekososiaalista sivistymistä ja uudistavaa oppimista.
8) Systeemisen ajattelun oppiminen
Systeeminen ajattelu on kestävän tulevaisuuden rakentamisen ja ekososiaalisen sivistyksen avaintaito. Ammatillisessa koulutuksessa on tärkeää linkittää kestävyyskysymysten tietopohja omaan ammattialaan ja työprosessiin. Kestävän tulevaisuuden oppimisympäristöt mahdollistavat työprosessien ja niiden kestävyysnäkökohtien hahmottamisen ja tarkastelun kokonaisuutena. Systeemisen ajattelun avulla oppimisen ulottuvuus laajentuu globaaliksi: Mikä on oman ammattialan ja työrposessin kytkentä ilmastonmuutokseen, luonnon monimuotoisuuden kaventumiseen tai luonnonvarojen kulutukseen? Miten ammattialalla pyritään ratkaisemaan näitä kysymyksiä? Mitkä ovat alan ammattilaisen rooli, mahdollisuudet ja velvollisuudet kestävyyden puolesta toimimisessa?
9) Kestävän tulevaisuuden ammattiosaaminen
Mistä koostuu kestävän tulevaisuuden ammattiosaaminen? Jos tavoitellaan yhteiskunnan ja työelämän uudistumista, riittääkö enää omiin työtehtäviin liittyvä ammattitaito? Kestävän tulevaisuuden indikaattoreissa kestävän tulevaisuuden osaamisella viitataan osaamisen, joka koostuu työprosessin hallintaan, työyhteisössä toimimiseen, toimintaympäristön tuntemukseen ja globaaliin ulottuvuuteen liittyvästä osaamisesta. Uudistava oppiminen haastaa ammatillisen koulutuksen vahvistamaan ekologisen kestävyyden tietopohjan oppimista ja kytkemistä ammattiosaamiseen. Ammatillisen koulutuksen tulisi myös pysyä mukana yhteiskunnan nopeassa muutoksessa ja laajentaa oppimisen näkökulmaa globaaleihin haasteisiin ja ekososiaaliseen sivistykseen.
10) Kestävän tulevaisuuden oppimisympäristöt
Oppimisympäristöä voidaan tarkastella fyysisenä, psykososiaalisena ja pedagogisena kokonaisuutena. Fyysinen ympäristö luo edellytykset turvalliselle ja terveelliselle oppimisympäristölle ja mahdollistaa laadukkaan kestävän tulevaisuuden taitojen oppimisen. Psykososiaalinen ympäristö on ihmisenä kasvun ja oppimisen lähtökohta. Ekososiaalista sivistymistä edistävä oppimisympäristö rakentuu vahvalle ihmistenvälisyydelle ja se vahvistaa vastuullisuutta yhteisistä asioista, ympäristöstä ja kanssaihmisistä. Pedagoginen oppimisympäristö synnyttää oppimistulokset ja oppilaitoksen kestävän tulevaisuuden toiminnan vaikuttavuuden. Näyttää siltä, että kestävä kehitys tulisi tehdä paremmin näkyväksi oppimisympäristöissä ja kytkeä oppimisympäristön kestävyysnäkökohdat vahvemmin oppimisen sisältöihin. Lisäksi tarvitaan uuden teknologian ja kestävien toimintatapojen oppimisen mahdollistavia ja innovaatioita tukevia ympäristöjä, joita voidaan kehittää yhdessä tutkimuksen ja työelämän kanssa.
11) Kestävän tulevaisuuden indikaattorit
Kestävän tulevaisuuden rakentamisessa tarvitsemme oppilaitoksia, jotka muuttuvat nyky-yhteiskuntamme tarpeisiin vastaajista yhteiskunnan uudistajiksi, jotka myös organisaatioina oppivat ja uudistuvat. Kestävän tulevaisuuden indikaattorit on rakennettu tukemaan tätä tavoitetta. Indikaattorit on esitetty kolmitasoisina kuvauksina, joissa tarkastellaan, miten oppilaitoksen toiminnan osa-alueet heijastavat 1) olemassa olevaa toisintavaa, 2) tulevaisuutta ennakoivaa ja 3) yhteiskuntaa uudistavaa orientaatiota. Toiminnan orientaatiota kuvastaa se, miten oppilaitos hahmottaa ja ilmentää suhdettaan toimintaympäristöönsä. Siirryttäessä kohti tulevaisuutta ennakoivaa ja yhteiskuntaa uudistavaa orientaatiota vahvistuu oppilaitoksen vuorovaikutus ja kumppanuus yhteistyötahojen kanssa, ja se muuttuu lopulta yhteiseksi kestävän tulevaisuuden rakentamiseksi.
12) Oppilaitos, josta tuli yhteiskunnan uudistaja
Seuraavassa utopiassa tarkastelemme yhteiskunnallista muutosta, joka perustuu luvussa 5 kuvattujen kestävämmän kehityksen tavoitekokonaisuuksien toteutumiseen. Katsomme kulunutta vuosikymmentä vuodesta 2030 käsin ja esitämme yhden mahdollisen kehityskulun. Kuvittelemme myös eräässä kunnassa toimivan oppilaitoksen ja sen toiminnassa vuosikymmenen aikana tapahtuneen uudistumisen. Kuvaamme, miten oppilaitoksen muutos syntyi organisaation sisällä ja vahvistui vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Tavoitteenamme on hahmottaa, miten oppilaitoksen muutosprosessi voi tapahtua olemassa olevaa toisintavasta organisaatiosta tulevaisuutta ennakoivaksi ja yhteiskuntaa uudistavaksi toimijaksi.