10) Kestävän tulevaisuuden oppimisympäristöt

Oppimisympäristöillä on keskeinen merkitys kestävän tulevaisuuden osaamisen synnyttämisessä. Oppimisympäristö voidaan nähdä fyysisenä, psykososiaalisena ja pedagogisena kokonaisuutena (kuva 1). Fyysisen oppimisympäristön käytännöt, kuten jätteen synnyn ehkäisy ja kierrätys, järjestelmien ja laitteiden energiatehokkuus, turvallisuuskäytännöt sekä ympäristön esteettömyys, terveellisyys ja viihtyisyys luovat edellytykset laadukkaalle oppimiselle ja hyvälle oppimisympäristölle. Teknologiset ratkaisut määräävät pitkälle myös oppilaitoksen suorat ympäristövaikutukset.

Fyysisen oppimisympäristön rinnalla vähintään yhtä tärkeä asia on psykososiaalinen oppimisympäristö, joka on ihmisenä kasvun ja oppimisen lähtökohta ja oppilaitosyhteisön hyvinvoinnin perusta. Psyykkisen ympäristön tekijöitä ovat esimerkiksi oppilaitosyhteisön  tunneilmasto, psyykkinen turvallisuus, kokemus osallisuudesta ja ryhmään kuulumisesta sekä mahdollisuudet avun, tuen ja arvostuksen saamiseen. Sosiaalista ympäristöä määrittävät muun muassa oppilaitosyhteisön jäsenten vuorovaikutussuhteet, yhteisöllisyys, yhteistyö ja yhdenvertaisuus, turvallisuus, sosiaalisen tuen mahdollisuudet sekä vuorovaikutus kodin, työpaikkojen, nuorten palveluiden ja muiden sidosryhmien kanssa. On tärkeää muistaa, että henkilöstön hyvinvointi linkittyy kiinteästi psykososiaaliseen oppimisympäristöön. Terveellisen ja turvallisen työympäristön lisäksi keskeinen merkitys on henkilöstön psyykkisellä työympäristöllä, johon oppilaitoksella johtamisella on oleellinen vaikutus.  (Opetusministeriö 2005; Suomen ympäristöopisto SYKLI & OKKA-säätiö 2007; Saku ry 2018).

Kuva 1. Oppimisympäristöä voidaan tarkastella fyysisenä, psykososiaalisena ja pedagogisena kokonaisuutena. Fyysinen ympäristö luo edellytykset turvalliselle ja terveelliselle oppimisympäristölle ja mahdollistaa laadukkaan kestävän tulevaisuuden taitojen oppimisen. Psykososiaalinen ympäristö on ihmisenä kasvun ja oppimisen lähtökohta. Pedagoginen oppimisympäristö synnyttää oppimistulokset ja oppilaitoksen kestävän tulevaisuuden toiminnan vaikuttavuuden. Kuva Erkka Laininen.

Psykososiaalinen ympäristö luo ekososiaalisen sivistymisen perustan

Psykososiaalisen oppimisympäristön merkitys on keskeinen ekososiaalisen sivistymisen kannalta. Ekososiaalisuus rakentuu vahvalle ihmistenvälisyydelle, joka mahdollistaa yksilön saaman arvostuksen ja tunnustuksen. Ihmisen vakaumus elämän arvosta ja olemassaolon tarkoituksesta syntyy siitä kokemuksesta, että hänet on tunnustettu ja että hänen oma olemassaolonsa on arvokasta. Vain oman olemassaolonsa arvokkaana kokeva voi arvostaa myös muita ja kokea vastuuta maailman tilasta.  Tunnustus ja arvostus synnyttää pysyvyyttä tarpeen tyydyttymiselle vastapainoksi kulutusyhteiskuntamme ruokkimalle halun tuottamiselle, jossa tunnustus on tilapäinen ja lopullisesti saavuttamaton. (Värri 2018, katso myös luku Kohti kestävää hyvinvointia.)

Ekososiaalista sivistymistä edistävä oppimisympäristö synnyttää vastuullisuutta yhteisistä asioista, ympäristöstä ja kanssaihmisistä. Vastuullisuus rakentuu oppimisympäristöjen käytännöille ja toimintakulttuurille, mutta sen sisäistämiseen tarvitaan myötätunnon kokemuksia ja kohtaamisia,  jotka auttavat kokemaan maailmaa myös muiden näkökulmista. (Salonen & Bardy 2015; Värri 2011, 2018.) Ihmisen sosiaalinen tai epäsosiaalinen toiminta heijastuu sekä ihmisten keskinäisissä että ihmisen ja muiden elävien välisissä suhteissa. Vahvistamalla koulukokemusten kautta oppilaiden vastuunottoa toisista ihmisistä voidaan vaikuttaa sekä oppilaiden prososiaaliseen (toisten ihmisten hyvinvointia edistävään) että ympäristövastuullisuuden käyttäytymiseen vapaa-ajalla. (Pulkki 2017; Saloranta 2017.)

Pedagoginen oppimisympäristö vaatii kehittämistä

Pedagoginen oppimisympäristö synnyttää oppimistulokset ja ratkaisee oppilaitoksen kestävän kehityksen toiminnan vaikuttavuuden: millaisia ammattilaisia oppilaitos yhteiskuntaan kouluttaa? Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen keväällä 2015 toteuttaman ammatillisten perustutkintojen kestävän kehityksen oppimistulosten arvioinnin perusteella koulutuksen järjestäjien oppimisympäristöjen kestävän kehityksen mukaisilla käytännöillä on heikko, mutta positiivinen vaikutus oppimistuloksiin (Räkköläinen ym. 2017).

Tulokset herättävät kysymyksen, onko oppimisympäristöjen hyödyntämisessä onnistuttu parhaalla mahdollisella tavalla. Ovatko kestävän kehityksen käytännöt jääneet oppilaitoksissa liikaa kulissin asemaan ja eikö niitä osata kytkeä riittävän hyvin ammatilliseen opetukseen? Kestävä kehitys tulisikin tehdä paremmin näkyväksi oppimisympäristöissä myös näkymättömien asioiden kuten energiankulutuksen osalta. Oleellista on myös tuoda oppimisympäristön kestävän kehityksen näkökohdat oppimisen sisällöiksi.

Kestävän kehityksen oppimistulosten kannalta tärkeitä pedagogisen oppimisympäristön näkökohtia ovat muun muassa seuraavat asiat (kuva 2):

  1. Tehdään kestävä kehitys näkyväksi oppimisympäristöissä esimerkiksi ohjeiden, kulutustietojen tai oppilastöiden avulla.
  2. Tehdään työympäristön prosessit näkyviksi ja tarkastellaan opetuksessa kokonaisuutena prosessin kestävän kehityksen näkökohtia (esimerkiksi hankinnat -> varastointi -> valmistus -> jakelu -> jätteiden kierrätys).
  3. Varmistetaan oppimisympäristöjen vastaavuus normeihin ja standardeihin (ympäristö, turvallisuus, terveellisyys, ym.).
  4. Otetaan käyttöön ammattialan parhaita kestäviä työtapoja ja teknologiaa.
  5. Kehitetään työympäristön käytäntöjä yhdessä opiskelijoiden kanssa esimerkiksi kartoittamalla ympäristö- tai turvallisuusasioita (sopii tehtäväksi myös työssäoppimiseen).
  6. Laajennetaan oppimisympäristöä koko tuotantoketjuun ja kiertotalouteen (esim. työssäoppiminen, yritysvierailut)

Edellä kuvattujen oppimisympäristöön liittyvien näkökohtien avulla voidaan vaikuttaa muun muassa opiskelijoiden kestävän kehityksen asenteisiin ja motivaatioon, kokonaisuuksien ymmärtämiseen, kriittiseen ajatteluun ja kestävien toimintatapojen oppimiseen.

Kuva 2.  Kestävän kehityksen oppimistulosten kannalta tärkeitä pedagogisen oppimisympäristön näkökohtia. Kuva Erkka Laininen.

Kehittämiskumppanuus oppimisympäristöjen uudistajana

Ammatillisen koulutuksen reformin myötä koulutuksessa käytettävät oppimisympäristöt laajenevat ja monipuolistuvat. Yhä suurempi osa oppimisesta tapahtuu työpaikoilla. Ammattialasta ja työpaikan koosta riippuen työpaikoilla on hyvin vaihtelevat mahdollisuudet laadukkaan kestävän tulevaisuuden oppimisympäristön tarjoamiseen. Koulutuksen järjestäjän on silloin mahdollistettava kestävän tulevaisuuden taitojen oppiminen muissa ympäristöissä, joita voivat olla oppilaitoksen omat työympäristöt, yhteistyötahojen tarjoamat oppimisympäristöt tai virtuaaliset ympäristöt.

Ratkaisuna laadukkaiden oppimisympäristöjen synnyttämiseen voi olla oppilaitosten, työelämän ja tutkimuksen kehittämiskumppanuus, jossa rakennetaan yhteistyöllä uuden teknologian tai kestävien toimintatapojen demonstraatioympäristöjä, joita hyödynnetään koulutuksessa ja joissa myös yritykset voivat vierailla. Oppimisympäristöt voivat myös tukea kestävää yrittäjyyttä ja uusien innovaatioiden synnyttämistä. Tämän lisäksi oppilaitos voi tukea työpaikkoja kestävän tulevaisuuden työympäristöjen rakentamisessa työssäoppimisen, hankkeiden ja työelämän kehittämispalveluiden avulla. Kehittämiskumppanuudesta voi parhaimmillaan tulla oppilaitosten ja työelämän uusi yhteistyön tapa, jolla rakennetaan kestävän tulevaisuuden yhteiskuntaa.

Lähteet

Opetusministeriö (2005). Kouluhyvinvointityöryhmän muistio. Opetusministeriö 2005:27.

Pulkki, J. (2017). Kilpailun kasvatuksellisista ongelmista. Hyveitä 2000-luvulle. Väitöskirja. Tampereen yliopisto, kasvatustieteellinen tiedekunta. Acta Universitatis Tamperensis 2332.

Räkköläinen, M., ym. (2017). Kestävän kehityksen osaaminen, opetus ja koulutuksen järjestäjän toiminta ammatillisissa perustutkinnoissa. Julkaisut 12:2017. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus.

Salonen, A. & Bardy, M. (2015). Ekososiaalinen sivistys herättää luottamusta tulevaisuuteen. Aikuiskasvatus, 35(1), 4-15.

Saloranta, S. (2017). Koulun toimintakulttuurin merkitys kestävän kehityksen kasvatuksen toteuttamisessa perusopetuksen vuosiluokkien 1–6 kouluissa. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, Kasvatustieteellinen tiedekunta, Kasvatustieteellisiä tutkimuksia numero 14. Yliopistopaino Unigrafia, Helsinki.

Suomen ammatillisen koulutuksen kulttuuri ja urheiluliitto, SAKU ry (2018). Hyvinvoinnin väylät. Käsikirja hyvinvoinnin edistämiseen ammatillisessa koulutuksessa.

Suomen ympäristöopisto SYKLI & OKKA-säätiö (2007). Vaatimukset sosiaalisesti kestävälle työympäristölle kouluissa ja oppilaitoksissa.

Värri, V-M. (2011). Vastuu ihmisen mittana. Kasvatusteoreettisia ja filosofisia näköaloja ekologiselle sivistysprojektille. Tiedepolitiikka, 4(2011), 27-38.

Värri, V-M. (2018). Kasvatus ekokriisin aikakaudella. Vastapaino. Tampere.

 

 

Oppilaitosten kestävän kehityksen sertifiointi