Ekososiaalinen sivistys

Ekososiaalinen sivistys on käsite, joka sisältyy varhaiskasvatuksen perusteiden sekä peruskoulujen lukioiden uusien opetussuunnitelmien perusteiden arvopohjaan. Käsitettä hyödynnetään myös näissä indikaattoreissa globaaliin ulottuvuutena liittyvänä taitokokonaisuutena. Ekososiaalinen sivistyksen lähtökohtana on ihmiskunnan toiminta ekosysteemien kestävyyden asettamissa rajoissa. Edistyksen päämääränä on ihmisarvoisen ja merkityksellisen elämän mahdollistaminen kaikille maailman ihmisille. Talous asemoituu välineeksi yhteisen hyvän synnyttämiseen sen sijasta, että tavoitellaan itsearvoista talouden kasvua (kuva alla).

Ekososiaalisesti sivistynyt ihminen on sisäistänyt edellä kuvatun ekosysteemien kestävyyden, hyvinvoinnin ja talouden välisen suhteen. Hän hahmottaa ihmiskunnan ja luonnon globaalin keskinäisriippuvuuden ja tunnistaa oman toimintansa vaikutuksia kestävään tulevaisuuteen. Ekososiaalisesti sivistyneen ihmisen eettisen huolenpidon piiri laajenee lähiyhteisöstä globaaliin yhteisöön, elolliseen ja elottomaan luontoon ja tuleviin sukupolviin. Kohtuullisuus on ekososiaalisen ihmisen hyve, joka kääntää huomion jatkuvasta materian ja ulkoisten ärsykkeiden tavoittelusta asioihin, jotka synnyttävät merkityksiä ja kestävää tyytyväisyyttä elämään. Ekososiaalisesti sivistynyt ihminen omaa hyvän empatiakyvyn ja tunnistaa ihmistenvälisyyden mahdollisuutena yhteisen elämämme rikastamiseen sekä resurssien oikeudenmukaiseen ja kestävään jakamiseen.

Lisätietoa ekososiaalisesta sivistyksestä

Oppilaitosten kestävän kehityksen sertifiointi