Tukidian käsitteiden avauksia

a) OPPIVA YHTEISÖ

Kestävän tulevaisuuden indikaattoreissa oppilaitosta tarkastellaan oppivana yhteisönä, jossa kaikki yhteisön jäsenet – niin oppilaat, opettajat, muu henkilökunta kuin oppilaitoksen sidosryhmienkin edustajat – nähdään oppijoina. Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan oppiminen on yksilöllistä ja yhteisöllistä tietojen ja taitojen rakentamista, joka vahvistaa oppilaan kulttuurista osallisuutta ja edistää hänen hyvinvointiaan. Oppiminen on kaikilla taiteenaloilla kokonaisvaltainen ja vuorovaikutteinen prosessi, joka kehittää oppilaan tietoja ja taitoja monipuolisesti. Se on erottamaton osa yksilön ihmisenä kasvua ja yhteisön hyvän elämän rakentamista.

Peter Sengen mukaan oppiva yhteisö on paikka, jossa ihmiset löytävät jatkuvasti tapoja luoda ja uudistaa yhteistä todellisuuttaan, jossa ihmiset kehittävät jatkuvasti kykyjään saavuttaakseen asioita, joita he todella haluavat, jossa syntyy jatkuvasti uutta ajattelua, jossa ihmiset vapautuvat tavoittelemaan yhteisiä päämääriä ja jossa ihmiset oppivat jatkuvasti oppimaan yhdessä. (Peter Senge 1990, The Fifth Discipline.)

b) YHTEISÖN OPPIMISKÄSITYKSET

Yksilöiden oppimiseen ja tiedon omaksumiseen perustuva oppimiskäsitys korostaa oppimista yksilön tietojen, taitojen, arvojen ja asenteiden muutoksena. Oppija nähdään passiivisena tiedon omaksujana ja opettaja tiedon siirtäjänä.

Yhteisöllisessä tiedon rakentamisessa korostuu oppijoiden aktiivinen rooli tiedon etsijöinä ja tulkitsijoina. Oppiminen on ongelmalähtöistä ja se perustuu tutkivaan oppimiseen, ryhmätyöskentelyyn, keskusteluun ja vastavuoroiseen oppimiseen. Yhteisöllisen tiedon rakentamisen avulla opiskelijat ja opettajat voivat ratkaista yhdessä ongelmia, laatia suunnitelmia sekä arvioida ja arvottaa asioita. Parhaimmillaan oppiminen tuottaa oppilaitokseen uusia yhteisiä toimintatapoja ja innovaatioita.

c) OPPILAITOKSEN JA TOIMINTAYMPÄRISTÖN SUHTEEN REFLEKTOINTI

Oppivan yhteisön tunnusmerkki on se, että oppilaitoksella on selkeä kuva omasta toiminnastaan ja sen suhteesta toimintaympäristöön. Tämä edellyttää sitä, että oppilaitoksessa arvioidaan toimintaa ja käydään osallistavaa keskustelua toiminnan arvoista, tarkoituksista ja päämääristä. Toimintaympäristön tunteminen sekä sen muutosten tunnistaminen ja tulevaisuuden ennakointi ovat oleellisia tekijöitä yhteisön oppimisen kannalta. Sidosryhmiltä voidaan kerätä tietoa siitä, miten ne näkevät oppilaitoksen toiminnan ja millaisia odotuksia niillä on oppilaitosta kohtaan.

Tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä hyödyntäen voidaan tunnistaa toimintaympäristössä vaikuttavia trendejä ja sieltä nousevia heikkoja signaaleja, jotka vaikuttavat oppilaitokseen. Käsitystä omasta itsestä on hyvä peilata säännöllisesti siihen, miten muut oppilaitoksen näkevät ja millaiseksi tulevaisuuden toimintaympäristö näyttää muuttuvan.

d) JAETUT VISIOT

Organisaatioiden toiminnan ja oppimisen suurin haaste on siinä, kuinka yksilöiden sisäiset tarpeet ja tavoitteet voidaan yhdistää yhteiseksi visioksi, tarkoituksiksi ja päämääriksi. Oppiva yhteisö kykenee rakentamaan jaettuja visioita, jotka puhuttelevat kaikkia yhteisön toimijoita. Jaetut visiot ja tarkoitukset eivät voi syntyä ylhäältä annettuina, vaan ne nousevat yhteisön jäsenistä. Oppivan yhteisön tuleekin pitää sisällään riittävästi vapausasteita, jotta yksilöt pystyvät toteuttamaan itseään ja omia päämääriään yhteisön kautta.

Yhteinen visio on kuin hologrammi. Se voidaan jakaa mielivaltaisen pieniin osiin ja silti jokaisessa palassa heijastuu alkuperäinen kuva. Kun yhteisö muodostaa aidon jaetun vision, tapahtuu juuri tällä tavalla. Yhteinen visio ei ole kompromissi yhteisön jäsenten haluista ja toiveista, vaan jokainen yhteisön jäsen voi nähdä vision omia päämääriään laajempana kokonaisuutena.

Jotta yhteisön jäsenet kykenivät luomaan yhteisen vision, heidän on koettava voivansa vaikuttaa nykyiseen todellisuuteensa. Aidon yhteisen vision syntymisen edellytyksenä ovat oppivat ihmiset, jotka pystyvät itse luomaan omaa tulevaisuuttaan ja näkemään kokonaisuuden merkityksen omien tarpeidensa ohitse. Oppiva ihminen kykenee asettumaan toisen ihmisen asemaan ja katsomaan samaa kokonaisuutta sen eri puolilta.

(Peter Senge 1990. The Fifth Discipline.)