Tukidian käsitteiden avauksia

a) KESTÄVYYSKYSYMYKSET

Kestävyyskysymykset ovat haasteita, jotka liittyvät ekologisen, sosiaalisen, taloudellisen ja kulttuurisen kestävyyden toteutumiseen. Kestävyyskysymykset ovat tyypillisesti monimutkaisia ja niissä kytkeytyvät yhteen kestävyyden eri näkökulmat. Kestävyyskysymykset voivat olla luonteeltaan paikallisia tai globaaleja. Paikallisen ja globaalin tason kysymykset ovat usein toisiinsa linkittyneitä. Kestävyyskysymysten tarkastelu edellyttää systeemistä ajattelua, joka perustuu ilmiöiden kokonaisvaltaiseen tarkasteluun ja niiden osatekijöiden keskinäisriippuvuuksien tunnistamiseen.

Esimerkkejä globaaleista kestävyyskysymyksistä: ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden kaventuminen, luonnonvarojen ehtyminen, ravinnon riittävyys, puhdas vesi, puhdas energia, köyhyys, ihmisoikeuksien loukkaukset, globaali epätasa-arvo, alkuperäiskansojen kulttuurien häviäminen.

Esimerkkejä paikallisista kestävyyskysymyksistä: ympäristön saastuminen, vesistöjen rehevöityminen, metsien häviäminen, viljelysmaan köyhtyminen, liikenteen ja teollisuuden päästöt, jätteiden käsittely ja kierrätys, työllisyys, mielenterveysongelmat, kulttuuristen vähemmistöjen oikeudet, paikallisen kulttuuriperinnön säilyttäminen.

Lisätietoa:
Planetaariset rajat
Talouskasvun ja ympäristöhaitan irtikytkentä
Kestävyyskysymysten systeeminen tarkastelu
Kestävä hyvinvointi
Viisi kärkeä kestävämpään kehitykseen

b) KESTÄVÄ ELÄMÄNTAPA

Kestävän elämäntavan määritelmä: Elämäntapa, johon sitoutuneet yksilöt noudattavat erilaisissa tehtävissään ja elämänkaarensa kaikissa vaiheissa kestäviä toimintatapoja ottaen huomioon valintojensa ekologisia, taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia vaikutuksia sekä paikallisesti että maailmanlaajuisesti. (KEKO: Kestävän kehityksen kasvatuksen ontologia)

c) KULTTUURINEN OSALLISUUS

Kulttuurinen osallisuus on taiteen tekemisen kautta syntyvää nuoren osallisuutta ja vaikuttamista. Taide avaa nuorelle esteettisen maailman ja sen kautta nuori löytää myös ympäristöön ja ympäröivään maailmaan liittyviä merkityksiä ja ratkaisuja. Kulttuuri vahvistaa yhteisöjen sosiaalista pääomaa eli luottamukseen ja sosiaalisiin verkostoihin pohjautuvaa kykyä toimia yhteisten päämäärien hyväksi. Kulttuurin keinoin yhteisöjen elinvoima ja yhteenkuuluvuus voivat vahvistua. Kyky luoda kulttuuria mahdollistaa yksilön ja ryhmän osallistumisen yhteisössä ja yhteiskunnassa vallitsevien käsitysten ja arvostusten luomiseen ja niiden uudistamiseen.

Kulttuurisen osallisuuden toteutumista voidaan jäsentää kolmella tasolla: 1) Yksilön kokemus osallisuudesta, johon liittyvät nuoren itsetunnon ja elämänhallinnan kehittyminen, 2) Sosiaalinen osallisuus, johon liittyy sosiaalisen ryhmäidentiteetin kehittyminen, ja 3) Yhteiskunnallinen osallisuus, johon liittyvät vastuu, välittäminen, vaikuttaminen ja aktiivinen kansalaisuus (kuvat 1 ja 2 alla).

Kuva 1: Kulttuurisen osallisuuden kehät. Sinikka Haapanen ja Annemari Juvonen, Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus. Julkaisussa Mönttinen (2011) Kulttuurinen osallisuus nuorisotyössä (s. 15).Kuva 2: Osallisuuden kasvu. Lasse Siurala, Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus. Julkaisussa Mönttinen (2011) Kulttuurinen osallisuus nuorisotyössä (s. 16).

Lähde: Mönttinen, P. (2011). Kulttuurinen osallisuus nuorisotyössä. Opinnäytetyö. Ylempi AMK-tutkinto, kulttuurintuotannon koulutusohjelma.