Tiedeyhteisön edustajista koostuva riippumaton Suomen kestävän kehityksen toimikunnan asiantuntijapaneeli ehdotti vuonna 2016 Suomen Agenda 2030 toimeenpanosuunnitelman perustaksi viittä tavoitekokonaisuutta. Ehdotuksen lähtökohtana oli ympäristöhaittojen, koetun hyvinvoinnin ja talouskasvun välisten irtikytkentöjen tarkastelu (kuva 1). Seuraavassa on esitetty tiivistelmä asiantuntijapaneelin ehdotuksista.
Kuva 1. Kestävän kehityksen toteuttaminen edellyttää talouden, hyvän elämän ja ympäristöhaittojen välistä irtikytkentää kolmella eri tasolla: 1) Kun ympäristö ymmärretään kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin perustaksi, voimme elää hyvää elämää samaan aikaan, kun ympäristöhaitat vähenevät. 2) Jotta kehitys pysyy maapallon ekologisissa rajoissa tai palautuu niihin jo ylittyneiltä osin, ympäristöhaitat on saatava pienemään talouden mahdollisesta kasvusta riippumatta. 3) Hyvinvoinnin ylläpitämisen ja lisäämisen riippuvuutta talouskasvusta pitää vähentää. Kuvattujen irtikytkentöjen toteutuminen edellyttää talousajattelun uudistumista siten, että talous nähdään tavoitteen sijaan keinona tuottaa kestävää hyvinvointia.
1. Ympäristö terveyden ja hyvinvoinnin perustana
Planetaariset reunaehdot asettavat kestävälle kehitykselle tilan, jonka puitteissa voimme luoda hyvinvointia talouden välinein. Ekosysteemit on nähtävä ihmiselämän mahdollistajina, hyvinvoinnin tuottajina ja kestävän talouden perustana. Ekosysteemien turvaaminen ei ole ristiriidassa ihmisen hyvinvoinnin ja kestävän talouden edistämisen kanssa, koska viimeistään pitkällä aikavälillä ympäristöongelmat koituvat haitaksemme.
2. Sosiaalisesti oikeudenmukainen energia- ja luonnonvarareformi
Energiantuotannon murros päästöttömään energiaan on moniulotteinen kysymys ja haastaa yhteiskunnan eheyttä. Miten energiasiirtymässä estetään yhteiskunnallinen polarisoituminen ja köyhyyden lisääntyminen? Kaupungit ja niiden lähiöt sekä muut taajamat ovat avainasemassa löytämään uusia ja ylläpitämään vanhoja käytäntöjä, joilla luodaan elämänlaatua myös pienituloisille. Tarvitaan sosiaalisia ja teknologisia innovaatioita sekä kestävää infrastruktuuria, jotka mahdollistavat päästöjen vähentämisen (esimerkiksi julkinen liikenne ja energiatehokas rakentaminen).
3. Yhdenvertaisuus ja osallisuus kestävän yhteiskunnan rakennusaineina
Eriarvoisuus on kiistatta kasvanut Suomessa, eivätkä kaikki koe olevansa mukana, vaan jäävät taloudellisen kehityksen jalkoihin. Sosiaalinen perusta täytyy muurata uudelleen, mikä edellyttää myös uutta ymmärrystä hyvinvoinnista ja hyvästä elämästä. Siihen kuuluvat aineellisen elintason lisäksi sosiaalisten suhteiden ja mielekkään toiminnan tarpeet sekä elämän merkityksellisyyden kokemukset. Talouskasvun ja hyvän elämän turvaamisen irtikytkentä on ajankohtainen haaste, koska talouskasvu on hiipunut eivätkä ekonomistitkaan uskalla ennustaa lähitulevaisuudelle voimakkaan kasvun kautta. Onkin etsittävä kiireellisesti vastauksia siihen, miten yhteiskunta voi tuottaa ja jakaa hyvinvointia irrallaan talouskasvusta ja ekosysteemien horjuttamisesta.
4. Työ- ja talousajattelun uudistuminen
Talouden rooli on myös määritettävä uudelleen, jotta kestävä kehitys on mahdollinen. Talous on ymmärrettävä tavoitteen sijaan keinona. Sen tulee luoda perusta ihmisarvoiselle työlle, ja yhdessä ne kytkeytyvät kaikkeen aina ekosysteemien toimintakyvystä ihmisten hyvinvointiin. Talouden uudistuminen haastaa miettimään myös työtä uudesta näkökulmasta. Siinä työ jakautuu uudella tavalla niin ihmisen elinkaaren aikana kuin eri ihmistenkin välillä. Työn mielekkyys ja laatu ovat hyvinvoinnin kannalta merkittäviä riittävän tulotason ja kohtuullisen työmäärän lisäksi. Automatisointi ja robotisaatio kiihdyttävät työn ja talouden uudelleenmäärittelyä. Tämä voi johtaa myös laajempaan reformikeskusteluun.
5. Vastuunottoa yksilöistä maailmanyhteisöön
Miten kestävä kehitys muuttuu osaksi laajempaa tietoisuutta ja ajattelua? Yksilöillä on useita rooleja ja kestävän kehityksen näkemykset siirtyvät liikuttaessa näiden roolien välillä. Polut kestävään kehitykseen muovautuvat myös elinkaaren myötä; nuorten ja vanhempien polut voivat poiketa toisistaan, koska heidän ajattelumaailmansa ja arjen rutiininsa poikkeavat toisistaan. Lähiyhteisöllisyys luo yhtymäkohtia ja yhteisiä suuntia kestävän kehityksen poluille. Kestävän kehityksen edistämiseen tarvitaan meitä kaikkia kaikissa rooleissamme ja instituutioita, joissa toimimme: yhteisöjä, organisaatioita, yrityksiä ja julkishallintoa. Kestävyystavoitteiden toteutuminen edellyttää toimintaa kaikilla tasoilla yksilöistä maailmanyhteisöön.